Asif Kapadian ohjaama dokumentti Amy Winehousesta jätti vähän tyhjän olon. Käytinkö juuri kaksi tuntia jonkun laulajan huumeidenkäytön katsomiseen? Toki dokkari tuo esille laulajan kohtaaman hyväksikäytön, mutta onko sillä suurempaa merkitystä? Toivotaan, että on. Toisaalta, toiko Dianan kuolema muutosta paparazzien käytökseen?

Karua oli seurata kuinka paparazzit piirittivät Amya ja kuinka media nauroi kun laulaja töppäili. Hurjimpia kohtia olivat kohtaukset, jotka kuvasivat kuinka läheisetkin pyrkivät hyötymään hänestä. Isä, joka tuli kuvausryhmän kanssa tervehtimään maailmalta piiloutunutta tytärtään ja patisti tätä fanikuvaan ihailijoiden kanssa. Puoliso, joka toi huumeita sairaalassa makaavalle rauniolle. Lopuksi kaikkien tuntema päätös: 27-vuotiaana alkoholimyrkytykseen kuollut tähti.

Musiikki pelasti paljon. Amy oli mielettömän lahjakas laulaja ja lauluntekijä, ja dokumentin taustoittamana biisit soivat ihan uusin merkityksin. Sanoitukset tulevat suoraan tähden omasta elämästä, useimmat hittibiiseistä hyväksikäyttäjämiehen innoittamina. Kotivideot tuovat laulajan lähelle ja onhan dokumentti hyvin tehty. Ymmärrän kriitikoiden ylistyksen.

Dokkarin jälkeen olin silti lähinnä surullinen. En oikeastaan haluaisi viettää aikaa kenenkään luhistumista seuraten.

Amy
ohjaus: Asif Kapadia, UK 2015