lauantai 7. marraskuuta 2015

Ihmiskauppa tulee iholle

Brittiläisen Lucy Kirkwoodin kirjoittama näytelmä ensin tuntui tyhjyys kun sydän otettiin pois mutta nyt on kaikki hyvin KokoTeatterissa oli hurja kokemus. Paperittomista seksityöläisistä - tai oikeastaan ihmiskaupan uhreista - kertova näytelmä tuo ilmiön yleisön iholle. Eikä ihme, kun näytelmä pohjautuu Kirkwoodin haastatteluihin seksityöläisten parissa ja KokoTeatterin esitys yhteistyöhön Pro-tukipisteen kanssa.


Kokemuksellinen teatteriesitys alkaa jo Svenska Gårdenin rappusia noustessa. Teatterin aula on valaistu bordellityyliin ja baarissa asiakkaita palvellut henkilö on mukana näytelmässä - ja näyttelijät mukana ohjaamassa yleisöä tilasta toiseen. Esitys etenee pienten huoneiden kautta isompaan saliin. Pienessä tilassa teoksen intensiivisyys tuli kirjaimellisesti iholle, kun Anna Anderson otti välillä fyysistäkin kontaktia yleisöön ja yleisö nyökytteli ja vastaili kuuliaisesti kysymyksiin. Fyysinen, (teatteri)verinen, vauhdikas ja koskettava esitys vei mukanaan ensi hetkistä alkaen. Välillä päähenkilö ärsytti, välillä tuli kyyneleet silmiin. Väliaika helpotti, hengähdystauko tuli tarpeeseen.

Esitys oli käytännössä Anna Andersonin monologia. Tuntui uskomattomalta miten hän jaksoi vetää yksin rankan esityksen pitäen koko ajan yleisön otteessaan. Venäjäjänkieliset osiot tulivat niin sujuvasti, että piti googlata näyttelijän tausta ja kyllä, suomalais-venäläinen ja Pietarin valtiollisesta teatteritaiteen akatemiasta valmistunut näyttelijä osaa toki heittää repliikit venäjäksi ilman aksenttia. Joidenkin pitempien venäjänkielisten repliikkien osalta mietin jäikö venäjää ymmärtämättömältä yleisöltä jotain saamatta. Ehkä repliikkien ei kuitenkaan ollut tarkoitus viedä tarinaa eteenpäin, vaikka ne siihen toki istuivatkin. Babak ja Dijana eivät kuulosta venäläisiltä nimiltä, joten ehkä päähenkilön äidinkieli on tässä sovituksessa valittu näyttelijän mukaan.

Yhdessä kolmesta osiosta mukaan tulee afrikkalaistaustainen Gloria. Tämä osuus on esityksen heikoin lenkki. Teoksen intensiivisyydestä katoaa osa, kun Dijana ei enää puhu yleisölle vaan siirtyy dialogiin Glorian kanssa. Erot eri maanosista tulevien paperittomien kohtelussa olisivatkin ehkä kokonaan toisen näytelmän aihe. Jotain naisten välisestä ystävyydestä ja solidaarisuudesta - ja sen hauraudesta - kohtaus kuitenkin näyttää.

Lavastus on hieman halvan oloinen (mikä tosin ehkä sopii teemaan), mutta siinä on omat kekseliäät ratkaisunsa erityisesti tiloista toiseen siirtymissä. Vilkaise myös lähtiessäsi vielä ensimmäiseen tilaan. Ääni- ja valosuunittelu tukevat esitystä loistavasti. Ohjaaja Anna Veijalainen loihtii Anna Andersonin, valojen, äänten ja videoiden avulla tunnelmia, joilla tarinaa viedään eteenpäin - tai oikeastaan taaksepäin. Yleisölle selviää pikkuhiljaa miten Dijana on tilanteeseensa joutunut ja mitä on tapahtunut. Miten suurin odotuksin Itä-Euroopasta tullut nuori nainen on Englantiin päätynyt ja miten hänelle vähitellen valkenee mihin hän päätyy, hetkeä myöhemmin kuin yleisö sen on ymmärtänyt.

Esityksiä on vielä marraskuussa ja joulukuussa. Menkää katsomaan.

ensin tuntui tyhjyys kun sydän otettiin pois mutta nyt on kaikki hyvin
KokoTeatteri
marraskuu: 4 / 6 / 10 / 11 / 18 / 21 / 24 / 27.
joulukuu: 2 / 4 / 9 / 11. kaikki klo 19.

Related Articles

2 kommenttia:

  1. Kiitos teatteriarviosta ja suosituksesta. Vaikuttaa kerrontasi pohjalta mielenkiintoiselta! Kuvassa välittyy hyvin punaisten lyhtyjen värimaailma. Jäin kuitenkin pohtimaan, että olisiko koettua teatterinäytelmää voinut jopa itse lavastaa jälkikäteen? Tällöin olisi voinut hyödyntää punaista lakanaa, kalvoa tms. värin tuojana ja valita vaikka huulipunaa, korkokenkiä tms. kuvauskohteeksi. Mainitsit halvan oloisen lavastuksen, joten ehkä tätä kitch-teemaa olisi voinut myös hyödyntää. Särkyneitä sydämiä tai terälehtensä tiputtaneita kukkasia. Teatterilla otetussa kuvassa pohdin vielä sen näkymää ja toisaalta pysty- ja vaakakuvan merkitystä. Olisiko tässä voinut sopia pystykuva vaakakuvan sijaan? Entä olisiko heijastuksia voinut hyöyntää? Lasi ja sen heijastelevat kulmat voisivat oikeastaan antaa aika mielenkiintoisen lisän teemaan. Onhan käsitelty teema jo itsessään monikulmainen ja monimutkainen, ehkä heijastumien kautta tuodut vääristymät oikeastaan korostaisivat tätä. Tällöin kuvakin voisi olla abstraktimpi, eikä siinä tarvitsisi olla selkeästi esittävää elementtiä välttämättä.

    Villasukkakuvassasi puolestaan toimii mielestäni kuvamaailman simppeliys. Sivusta tuleva valo tuo hyvin esiin sukkien struktuurin ja neuleen pinnan. Sukkien varjot tuovat kuvaan syväulotteisuutta, vaikka ne makaavatkin lattiaa vasten. Kun etsit jo valmiista ympäristöstä kuvauskohteita, niin käytä hyödyksesi tätä pelkistämisen taitoasi, hyvä!

    VastaaPoista

Popular Posts

Sisällön tarjoaa Blogger.

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *