Martin Schoellerin hienon näyttelyn jälkeen Fotografiskan ensimmäisessä kerroksessa on melkein pimeä huone, jossa soi hiljainen musiikki. Samassa näen otsikon, "Där barnen sover", ja muistan lukeneeni tästä Magnus Wennmanin yhteistyössä Aftonbladetin kanssa toteuttamasta valokuvasarjasta. Ensimmäinen ajatus on vain kiirehtiä äkkiä huoneen läpi - ei nyt, ei mitään näin rankkaa - tulin katsomaan Shoelleria ja Bourdinia. Mutta eihän niin voi tehdä, eihän tämän näyttelyn ohi voi kävellä.

Wennman on kuvannut Syyrian sotaa ja ISISin terroria paenneita lapsia. Jokaisen teoksen yhteydessä on lapsen nimi ja ikä, sekä pieni pätkä hänen tarinaansa: kuinka hän on päätynyt nukkumaan juuri siihen. Sairaalaan, ruohikkoon pakomatkan varrelle, kadulle, jossa pelkkä pahojen poikien mainitseminen saa kyyneleet lapsen silmiin. Kuinka tätä ennen äiti räjähti kauppareissulla kappaleiksi. Kuinka tyynystä tuli vihollinen.

Hiljaa kierrän huoneen teokset. Luen tekstit ja koitan pidätellä kyyneleitä, mutta eihän se onnistu edes puoliväliin asti. Koitan vaivihkaa pyyhkiä kyyneleitä ja vähän vieraampi seuralainen koittaa olla kuin ei huomaisi. Voisiko jokaisen Rajat kiinni! -tyypin tuoda katsomaan tämän näyttelyn? Ja olisiko siitä mitään hyötyä - kykenevätkö nämä ihmiset empatiaan edes lapsia kohtaan?

Kuvat löytyvät teksteineen Aftonbladetin sivuilta. Kannattaa varata nenäliinapaketti lähelle.

Magnus Wennman/Aftonbladet
Där barnen sover
Fotografiska
30.11.2015-7.2.2016?
(Näyttelyesitteen mukaan näyttelyn piti olla vain 24.1. asti, mutta ainakin vielä 5.2. oli auki.)