Luettuani Anu Silfverbergin loistavan Äitikortin olivat odotukset korkealla tämän esityksen kohdalla. Ohjaaja Olka Horilan dramatisoima näytelmä lunastaa onneksi kaikki odotukset. Kolme eri-ikäistä pariskuntaa käyvät läpi äitiyden teemat: sen kun lasta ei vielä ole, sitten kun sitä yritetään tehdä, raskausajan, synnytyksen ja vauvavaiheen. Välillä lauletaan lastenlauluja ja sitten taas pohditaan mitä kaikkea älytöntä äitiyteen liittyykään. Yleisö ulvoo naurusta ja ainakin itse pyyhin välillä kyyneleitäkin. Vaikka legopalikoiden keskellä äitikortteja heittelevät näyttelijät tuovat esiin teemojen huvittavat piirteet, eivät he jätä niitä kipeimpiäkään käsittelemättä.

Näytelmä toisti kirjan teemat melko tarkalleen, muttei näyttämöllä tietenkään päästä samanlaiseen pohdintaan kuin kirjassa. Jäinkin miettimään, että olisi ehkä sittenkin pitänyt käydä ensin katsomassa näytelmä ja vasta sitten lukea kirja. Niinhän se toki yleensä aina menee, niin elokuvien kuin näytelmienkin kanssa.

Yleisö koostui lähinnä äideistä, Kansallisteatterin mainosta mukaillen: biologisista, adoptio-, sateenkaari-, sympatia- ja wannabe-äideistä. Esitystä voisi kyllä suositella myös isille - vai kiinnostavatko vanhemmuuden teemat vain sitä äitikorttiaan heiluttavaa osapuolta?

Äitikortti
Kansallisteatteri
Esityksiä 2.5.2016 asti.