Syksyn perinteisistä Korkeasaaren Kissojen öistä ensimmäinen oli perjantaina. Me suuntasimme paikalle pian tapahtuman alettua, tähtäimessä ehtiä amurinleopardien ruokintaan klo 16.30. Melkein siihen ehdimmekin, eikä haitannut olla vähän myöhässä: leopardit eivät juuri olleet herkkuihin koskeneet. Eivätkä kyllä vaikuttaneet olevan niistä kovin kiinnostuneita sinä aikanakaan mitä vietimme Kissalaaksossa.


Kun Kissalaakson meininki vaikutti hiljaiselta, päätimme suunnata Amur-teltalle hakemaan kasvomaalaukset. Teltalla ei ollut jonoa, joten tämä ohjelmanumero sujui varsin jouhevasti ja hurjien kissapetojen kanssa jatkoimme ravintola Pukin grilliteltalle. Telttaa vasta viriteltiin, mutta ruokaa sai ja taskuleipien kanssa sai istua Pukin terassille. Miehet bondasivat siinä myyntitilanteessa niin, että lihaa tuli "kunnolla" ja yllättäen vannoutuneelta nuorelta lihansyöjältä jäi osa syömättä kun annos oli niin iso. Kiitokset myös korttimaksumahdollisuudesta teltalla (hätävaraksi lapsen säästöpossusta ryöstetty käteinen pääsi siis retken jälkeen takaisin säästöpossuun).

Korkeasaaren vuosikorttien paras puoli on niiden suoma vapaus: kun sinne voi mennä koska tahansa, ei koskaan ole tuskaa nähdä kaikkea kerralla. Niinpä vietimme taas pitkän tovin leikkipaikalla. Hymyilimme vain myötätuntoisesti lapsille, joiden vanhemmat kiirehtivät lapsia jatkamaan matkaa ehtiäkseen nähdä niitä eläimiä.

Kyllä mekin vielä palasimme Kissalaaksoon - tosin lähinnä äidin navigointivirheen takia - ja ehdimme nähdä juuri ruokitut pikkupandat ja manulit. Ilvekset olisivat olleet ruokintavuorossa, mutta tungos oli sellainen, ettei mitään olisi nähnyt, vaikka olisi paikalle jäänyt. Jatkoimme siis matkaa saaren toiselle puolelle Karhulinnaan, jossa pieni villipeto pääsi askartelemaan vielä kasvomaaliin sopivat korvat. Tassupaja, jossa korvat askarreltiin, oli erittäin hyvin toteutettu. Korvat olivat valmis konsepti: ovella materiaalit käteen ja pöydässä ohjeet toteutukseen. Lisäksi vielä avustajia kiertelemässä jakamassa vinkkejä. Tämä askartelu ei ollut kiinni äidin kekseliäisyydestä.

Puoli kahdeksan aikaan suuntasimme kotia kohti ja kauhistelimme jonoja portilla - näytti olevan yhtä pitkä jono ennakkolipuilla tuleville kuin kassallekin. Oli siis oikea valinta tulla heti tapahtuman alettua! Toisaalta tämä tarkoitti sitä, että bändit jäivät näkemättä, eikä hiekkadiskoonkaan ehditty. Ohjelmaa olisi siis riittänyt isommillekin vierailijoille. Toisen seuralaisen mielestä parasta illassa olivat värikkäät lyhdyt ja ulkotulet, vaikkemme jääneet hämäräntuloon asti niitä ihailemaan. Meidän iskujoukkomme poistui kuitenkin tyytyväisenä kivaan iltaan (ja ajoissa nukkumaan pääsyyn!).

Kiitokset tapahtumasta, joka toimi ja jossa pienet osallistujat oli otettu monin tavoin huomioon! Alkaen Korkeasaareen saapumisesta, missä heti portin jälkeen meidät huhuiltiin hakemaan lapsille rannekkeet, joihin kirjoitettiin äidin puhelinnumero. Loistavaa! Onneksi ei (tällä kertaa) tullut hukattua lapsia ja rannekkeet olivat vain kiva muisto illasta. Isompikin sankari totesi, ettei oikeastaan tarvitse sellaista kun voi soittaa omasta puhelimesta jos eksyy, muttei vastustellut rannekkeen laittamistakaan. Kotona ei olisi saanut pestä kasvoja, ja korvat olivat käytössä vielä seuraavana päivänä.

Korkeasaaren kissojen yö
2.9. & 9.9.2016 klo 16-24
(Sivun yläreunan tapahtumalogo Korkeasaaren)