Kiasmassa on esillä Brasilialaisen Ernesto Neton psykedeelisiä töitä. Kiasma esittelee työt  virkkauksena, muttei tämä nyt ainakaan suomalaiselta virkkaukselta näytä. Ennemmin ehkä jotain makrameeta. Vaan eipä menetelmällä ole niin väliä, lopputuloshan se on mikä ratkaisee. Tässä tapauksessa lopputulos täyttää Kiasman viidennen kerroksen värikkäällä, loputtomalla installaatiolla, joka on luoto juuri tätä näyttelyä varten. Kengät pois ja riippukeinuun, tai isoon majaan muun yleisön kanssa fiilistelemään, tai pienempään soppeen rauhoittumaan. Neto pyrkii luomaan tiloja, joissa voi lakata ajattelemasta. Tämä onkin jossain määrin ristiriidassa oman ajatteluni kanssa - itse kun pidän taidetta nimenomaan ajattelun virittäjänä. Kiinnostava taide on jotain sellaista, joka herättää ajatuksia.



Neton töissä on viitteitä Amazonin huni kuin -alkuperäiskansaan ja hän pyrkii tekemään huni kuin -kulttuuria tutuksi työnsä avulla. Ehkäpä siis taiteilija sittenkin haluaa jonkinlaisia ajatuksia herätellä, tämä kun on yksi niistä alkuperäiskansoista, jotka kamppailevat maaoikeuksiensa ja perinteidensä säilymisen puolesta. Alkuperäiskansojen innoittamana Neto on siirtynyt töissään luonnonmateriaalien käyttöön ja Kiasman työtkin koostuvat puuvillasta, bambusta, siemenistä jne. Hesarin haastattelu piirtää kuvan hallusinogeeneillä trippailevasta wanna-be shamaanista. Osin työt sopivat tästä saatuun ennakko-oletukseen: psykedeelisiä värejä ja muotoja, käärmeitä ja aurinkoja. Sinne vaan käärmeen kitaan musisoimaan! Osin taas herää kysymys omasta alkuperäiskansastamme: näemmekö seuraavaksi saamelaisten kulttuurista ammentavaa nykytaidetta?


Kävimme tutustumassa näyttelyyn lasten kanssa ja interaktiiviset työt sopivatkin hyvin lasten koettavaksi. Sen sijaan osa töistä on perinteisiä "ei saa koskea" -kyltein varustettuja taideteoksia, ja näiden vuorottelu tekee museokäynnistä vanhemmalle hieman haastavan: koko ajan pitää ehtiä vilkuilla onko seuraava teos nyt sellainen, johon saa mennä sisään ja koskea ja osallistua, vaiko sellainen, johon ei saa koskea. Ja sitten on vielä sellainen työ, johon saa mennä pötköttämään, mutta patjojen välisistä "ikkunoista" ei saa ryömiä viereiselle osastolle. Lapset kuitenkin pitivät näyttelystä ja ovat tottuneita siihen, ettei museossa yleensä saa koskea esineisiin. Kyllä tätä siis voi lasten kanssa koettavaksi suositella!

Älä toimi näin!

Ernesto Neto: Boa
Kiasma 4.3.-4.9.2016