torstai 31. maaliskuuta 2016

Suffragettien urotyöt

Suffragette -elokuva kertoo brittinaisten taistelusta äänioikeutensa puolesta. Elokuvan päähenkilö Maud (Carey Mulligan) on töissä pesulassa, paikassa, jossa hän on syntynyt ja jossa jo hänen äitinsä on ollut töissä. Työt hän on aloittanut 7-vuotiaana osa-aikaisena, 12-vuotiaasta täyttä päivää tehden. Palkkaa pesulan naisille maksetaan vähemmän kuin miehille, vaikka miehet saavat tehdä töitä raittiissa ulkoilmassa naisten sairastuessa pesulan myrkyistä. Maud päätyy sattumalta kertomaan tarinansa ylähuoneen päättäjille naisten äänioikeusasian yhteydessä ja näkee pilkahduksen toivoa paremmasta. Vaan miehet päättävät toisin: äänioikeutta ei naisille anneta. Maud lähtee mukaan naisten taisteluun kohtalokkain seurauksin. Elokuva kertoo minkälaisia uhrauksia nämä esiäitimme joutuivat taistelussaan tekemään. Maud jatkaa sisukkaasti taistelua, vaikka kouluttamatonta naista uhkaillaan eri puolilta. Ahdistavaa ja surullista, mutta samalla niin voimaannuttavaa.

Nämä naiset ovat nähneet, ettei 50 vuoden rauhallinen protestointi ole johtanut mihinkään. Niinpä he ryhtyvät taistoon. Näiden varhaisten anarkistien ja terroristien johdosta minäkin voin tänään pitää tätä blogia. Kuten elokuvan sankari, Mrs. Pankhurst (Meryl Streep) puheessaan toteaa: "We do not want to be law breakers, we want to be law makers!" Mainitsemisen arvoinen on myös Edith Ellyn (Helena Bonham Carter) mies, joka tukee vaimoaan taistelussa ja on kuskina terroristeille.

Sarah Gavronin ohjaama teos on hieno myös elokuvana, ei vain aiheensa takia. Jännitys pysyy yllä, puvustus on loistava ja näyttelijät tekevät upeaa työtä. Siinä missä kyynel vierähtää poskelle kun elokuvan äidillä ei ole oikeuksia omaan lapseensa joutuu muistamaan, ettei niitä oikeuksia vieläkään ole kaikilla naisilla. Naisten taistelua ei ole voitettu Briteissä tai Suomessakaan (esim. naisiin kohdistuva väkivalta), muttei varsinkaan maailmanlaajuisesti.

Tämä elokuva kuuluu niihin, jotka jokaisen "en ole mikään feministi, mutta..." -lausuntoja antavan henkilön tulisi nähdä. Vaan eipä taida kuulua heitä kiinnostavien elokuvien listalle. Aihehan on mitä ajankohtaisin, kun vasta hiljattain Hesarin mielipidepalstalla käytiin keskustelua siitä onko "tasa-arvo mennyt liian pitkälle". Kunpa nämä perinteisiin naisen rooleihin mieltyneet naiset ymmärtäisivät, ettei aina ole ollut itsestäänselvää, että naisen kirjoittamaa mielipidekirjoitusta edes julkaistaisiin maan ykköslehdessä! Puhumattakaan siitä mikä ero on saada valita perinteinen naisen rooli tai olla pakotettu siihen.

Suomalaiselle katsojalle pieni pettymys tulee elokuvan lopputeksteissä, jossa listataan maita ja vuosilukuja koska naiset ovat saaneet äänioikeuden. Listalla ei tietenkään ole kaikkia maailman maita, mutta olisihan se ollut hienoa jos kolmantena maailmassa naisille äänioikeuden antanut Suomi olisi mainittu listalla.

Pääsin katsomaan elokuvan ennakkonäytöstä Naisasialiitto Unionin kutsumana. Näytöksen aluksi unionin Niina Järviö totesi tervetuliaissanoissaan, että "äänioikeus otettiin, harvoin sitä annettiin". Elokuvan nähtyään ymmärsi kuinka totta tämä lause on. Kiitokset hienosta tilaisuudesta!

Suffragette
Ohjaus: Sarah Gavron
Iso-Britannia 2015
Suomen ensi-ilta 8.4.2016

Related Articles

1 kommentti:

  1. Katsoin elokuvan ja minua häiritsi erittäin paljon ettei Suomea lopputeksteissä mainittu. Eikö suomalaisilla naisilla siis oikeasti olekaan yhtäläistä äänioikeutta? Mihin voi valittaa?

    VastaaPoista

Popular Posts

Sisällön tarjoaa Blogger.

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *