Kaupunkikulttuurikoti

Avasin kesäteatterikauden Tervasaaressa Bonnie & Clyde -esityksen ensi-illassa 1.7.2017. Perinteiseen kesäteatterityyliin ilta oli viileä ja sateinen, mutta huolimatta ilmasta ja samaan aikaan esiintyvästä The Weekndistä, Tuska-festareista ja Prideistä oli Tervasaareen kokoontunut ihan mukavasti väkeä. Oletettavasti tosin enimmäkseen esiintyjien kavereita ja vanhempia.

Esitys alkaa Bonnien (Eeva Kaihola) ja Clyden (Elias Salonen) tarinan kertauksella, ja tämän jälkeen pakomatka jatkuu 90-luvun puolivälissä syntyneen sukupolven näkökulmasta. Nuoret esiintyjät purkavat näköalattomuutta, Y-sukupolven halua tulla nähdyksi ja jättää maailmaan jälki sekä tavallisten unelmien pelkoa.

Lähtötilanteessa istuin siis sateessa katsomassa opiskelijoiden esitystä, jonka aluksi ei ihan näyttelijöilläkään pitänyt pokka. Mietin jo lähdenkö tekemään mitä tahansa muuta, mutta jäin vielä hetkeksi. Siinä vaiheessa kun Lumi Aunio kertoi yhden toiveensa esitykselle olleen päästä laulamaan auton katolta olin valmistautunut myötähäpeään ja pakoon, mutta kun tämä nuori näyttelijä kipusi sinne auton katolle ja alkoi laulaa muutin mieleni. Osaa nimittäin laulaa tämä näyttelijä, ilman mikkiä ja kannettavan mankan säestyksellä.

Tämän kappaleen jälkeen esityskin alkoi toimia. Nuoret pohtivat elämän suuria kysymyksiä kuten nuoret kautta aikojen, ja saivat minutkin muistelemaan niitä aikoja kun eksistentiaalinen tuska sekoittui elämän riemuun. Kuten yhdessä näytöksessä pohdittiin: kannattaisiko kuolla nyt jos elämä on nyt onnellisimmillaan? Mietin myös omaa asemaani suhteessa esiintyjiin - en ole enää nuori, mutten vielä ikäloppukaan. Sitten yksi esiintyjistä kertoi syntyneensä 90-luvun puolivälissä ja tajusin, että olisin itse voinut saada lapsen 90-luvun puolivälissä. Ei siis olla samaa sukupolvea, ei. Siinä missä esiintyjät pohtivat miten piirtyvät maailmaa vasten huomasinkin itse ajattelevani omia lapsiani, en niinkään enää omaa jälkeäni maailmaan. Miten olo helpottuu vanhemmiten ja vaikka monia omaan olemassaoloonsa liittyviä kysymyksiä joutuu tietenkin edelleen pohtimaan, se pohdinta ei ole enää niin äärimmäisyyksiin menevää. It get's better, nuoret!

Teos on ohjaaja Pauli Patisen koollekutsuman ylioppilasteatterilaisista ja Teatterikorkeakoululaisista koostuvan työryhmän tuotos. Oivaltavat musiikkikappaleet on säveltänyt ja (osin yhdessä ohjaajan kanssa) sanoittanut Henna Helasvuo. Ryhmän tavoitteena on tuoda teatteri osaksi julkista kaupunkitilaa ja osaksi kaupunkikulttuuria. Pääsylipuista katsoja saa maksaa minkä pystyy, tosin esityksen aluksi vielä muistutetaan pääsylipputulojen tärkeydestä kiertueen rahoituksessa.


Bonnie & Clyde

4. ja 5.7. Kaartin Lasaretti, Lönnrotinkatu 37, 00180 Helsinki
6.7. Sompasauna, Sompasaaren laituri, 00540 Helsinki
Kaikki esitykset alkavat klo 19

KIERTUEKAUPUNGIT:
Kajaani, Jyväskylä, Joensuu, Savonlinna, Turku, Tampere

Kiitos kutsusta esitykseen!
(Kuva: Heidi Bergström ja Lauri Laukkanen)

Kuudennella Linjalla on tainnut tulla käytyä viimeksi aika tarkalleen yhdeksän vuotta sitten. Silloin taisin varovasti baarin nurkassa ottaa yhtä makeeta tyyppiä kädestä kiinni, joten mikäpä osuvampaa kuin palata sinne yhdeksän vuotta myöhemmin parin sittemmin jengiin liittyneen makeen tyypin kanssa. Luvassa kolme tuntia tanssia ja huippu-DJ:t soittamassa: Orkidea, Darude ja Lil' Tony!



Tämä oli taas sellainen lastentapahtuma, jossa aikuinenkin viihtyy. Lasten Disko, disko -biisin ja leijonanmetsästyksen lisäksi ei tainnut lastenlaulut soida. Tämä ei tuntunut haittaavan lapsiakaan. Itse asiassa meilläkin lapset ottavat mielellään vanhempien levyhyllystä musiikkia kun haluavat tanssia. Yllätys sen sijaan oli se, että nyt kun oli puitteet tanssia, niin lapsia se ei huvittanutkaan. Tai sitten kolme tuntia vain oli liian pitkä aika pelkän tanssin varassa. Aluksi tietenkin tanssimme, sitten kiersimme katsomassa mitä muuta oli tarjolla ja laitoimme UV-kasvomaalit. Palasimme tanssilattialle ja kävimme välipalalla. Siinä olikin sitten tunti vierähtänyt ja lapset alkoivat kysellä joko lähdetään. Koitin kiinnittää heidän huomiotaan diskovaloihin, savuun, musiikkiin ja tunnelmaan, mutta niistä oli jo ehditty nauttia. Ehkä ohjelmaa olisi voinut olla enemmänkin. Step up -tanssikoulun lasten katutanssiesitystä lapset katsoivat innoissaan ja leijonanmetsästystanssikin upposi. Parin tunnin kuluttua alkoi kato näkyä tanssilattiallakin ja luovutimme ja poistuimme.

StepUp katutanssiesitys

Etukäteen vähän pelkäsin loppuunmyydyn tapahtuman tungosta, mutta paikanpäällä selvisi, ettei lippuja ollut myyty liikaa. Toki jonossa edettiin tilasta toiseen, mutta kahvilassa herkkuja sai jonottamatta, kasvomaaleja ei tarvinnut jonottaa, eikä kukaan tallautunut tungoksessa tanssilattialla. Vironniemen päiväkodin kahvila tarjosi monenlaisia herkkuja - suolaista, makeaa, terveellistä ja karkkia, kaikki edulliseen hintaan.


Diskon teemana oli viidakkoseikkailu ja kiitettävästi osallistujat olivatkin pukeutuneet teeman mukaan.


Skidit Disko - Suuri Viidakkoseikkailu
Lauantai 30.01.2016
Klo 14:00-17:00
Kuudes Linja & Kaiku, Kaikukatu 4, Kallio