Kaupunkikulttuurikoti

DocPointissa sai ensi-iltansa venäläisestä taide- ja queer-aktivistista kertova dokumentti Grey Violet - Odd One Out. Voina-ryhmän kanssa Putininkin huomion saaneen performanssin tekijä ja moneen kertaan mielenosoituksissa väkivaltaa kohdannut Grey Violet päättää erään matematiikan konferenssin jälkeen hakea turvapaikkaa Suomesta. Dokumentti seuraa turvapaikanhakuprosessia epäpätevine tulkkeineen, mutta myös oman paikan etsimistä helsinkiläisten aktivistien keskuudesta ja syrjintää, joka venäläisten keskuudessa jatkuu vielä suomalaisessa vastaanottokeskuksessakin.

Dokumentissa nähdään jälleen kerran miten lohduton venäläinen yhteiskunta on niille, jotka eivät ole valtaapitävien kanssa samaa mieltä asioista. Mielenosoituksissa yleisö voi kohdistaa väkivaltaa mielenosoittajiin, eikä miliisi (nyk. poliisi) ole millänsäkään. Aikoinaan näkemäni dokumentti Ilja Jashinista teki hänestä poliittisen idolini - että joku jaksaa vaan jatkaa taistelua kaikesta vainosta huolimatta. Joskus toki mitta tulee täyteen ja terveytensä jatkuva uhraaminen hyvän asian eteen riittää. Toivottavasti edelleen on mahdollista silloin hakea turvapaikkaa.

Dokumentin jälkeen ohjaaja Reetta Aalto, tuottaja Liisa Juntunen ja Grey Violet itse keskustelevat teoksesta ja yleisö pääsee esittämään kysymyksiä. Yksi kysymys koskee homojen tämänhetkistä tilannetta Venäjällä ja Grey kertoo erään tärkeän seikan Venäjän aktivistiskenestä: tavalliset venäläiset eivät halua olla missään tekemisissä aktivistien kanssa. Tämä koskee niin LGBTI-aktivisteja kuin muitakin poliittiseen oppositioon kuuluvia. Siinä missä Helsinki Pride on koko kansan iloinen sateenkaarijuhla, ei suurin osa venäläisestä sateenkaariväestä voisi kuvitellakaan osallistuvansa Pride-paraatiin.

Grey Violetin kohtaloa miettiessä ei voi olla ajattelematta kuinka hyvät lähtökohdat hänellä kuitenkin on: kuvataiteilijana itsekin toimiva äiti ymmärtää ja tukee poikaansa (hän oli myös mukana elokuvan ensi-illassa) ja siinä missä moni muu turvapaikanhakija koittaa oppia tarpeeksi suomea saadakseen siivoojan töitä oli Grey saanut vierailevan tutkijan post-doc -paikan Aalto-yliopistosta. Hän myös tuli Suomeen ennen suurta turvapaikanhakija-aaltoa, jonka myötä linja on monelta osin tiukentunut. Toisaalta ihmetyttää miten Voinassa vaikuttanut Grey on jäänyt Suomessa lähes ilman mediahuomiota. Suomen kannalta tarina saakin surullisen lopun.

Kiinnostava ja tärkeä dokumentti. Hienosta kuvauksesta vastaa Joona Pettersson.

Reetta Aalto: Grey Violet - Odd One Out
Seuraavan kerran nähtävillä DocPoint-jatkoilla Sellosalissa 31.1.2017
(Kuva: Napa Films Oy)

Asif Kapadian ohjaama dokumentti Amy Winehousesta jätti vähän tyhjän olon. Käytinkö juuri kaksi tuntia jonkun laulajan huumeidenkäytön katsomiseen? Toki dokkari tuo esille laulajan kohtaaman hyväksikäytön, mutta onko sillä suurempaa merkitystä? Toivotaan, että on. Toisaalta, toiko Dianan kuolema muutosta paparazzien käytökseen?

Karua oli seurata kuinka paparazzit piirittivät Amya ja kuinka media nauroi kun laulaja töppäili. Hurjimpia kohtia olivat kohtaukset, jotka kuvasivat kuinka läheisetkin pyrkivät hyötymään hänestä. Isä, joka tuli kuvausryhmän kanssa tervehtimään maailmalta piiloutunutta tytärtään ja patisti tätä fanikuvaan ihailijoiden kanssa. Puoliso, joka toi huumeita sairaalassa makaavalle rauniolle. Lopuksi kaikkien tuntema päätös: 27-vuotiaana alkoholimyrkytykseen kuollut tähti.

Musiikki pelasti paljon. Amy oli mielettömän lahjakas laulaja ja lauluntekijä, ja dokumentin taustoittamana biisit soivat ihan uusin merkityksin. Sanoitukset tulevat suoraan tähden omasta elämästä, useimmat hittibiiseistä hyväksikäyttäjämiehen innoittamina. Kotivideot tuovat laulajan lähelle ja onhan dokumentti hyvin tehty. Ymmärrän kriitikoiden ylistyksen.

Dokkarin jälkeen olin silti lähinnä surullinen. En oikeastaan haluaisi viettää aikaa kenenkään luhistumista seuraten.

Amy
ohjaus: Asif Kapadia, UK 2015