Kaupunkikulttuurikoti

Fotografiska ei yleensä petä, ja tällä hetkellä siellä on jopa kolme huippukiinnostavaa näyttelyä samaan aikaan. Näistä nyt ensiksi Martin Schoellerin Up Close, joka on vielä tämän viikonlopun nähtävillä. Tämän takia kannattaa kyllä käydä Tukholmassa!


Martin Schoeller on aloittanut Annie Leibovitzin assarina, ja jotain samaa julkkispotrettien asetelmissa on nähtävissä. Vaatii toki valokuvaajalta jonkinlaista asemaa saada vastaava määrä julkkiksia kuviinsa, ja vielä saada heidät heittäytymään lavastettuihin tilanteisiin kuvaajan haluamalla tavalla. Ehkä Usain Boltille ei ollut ongelma asettautua kreikkalaiseksi patsaaksi museoon, ja Michael Douglaskin on tottunut istumaan maskeerattavaksi, eikä violetti glitter-luomiväri siten ehkä ole ongelma. Potreteissa on kuitenkin myös teipattu Steve Carellin kasvot vääristyneeseen asentoon, saatu Mike Tyson vääntelemään naamaansa ja roiskittu verta pitkin Christian Balen kasvoja - vain muutamia mainitakseni.


Näyttelyn avaa nimisarja Up Close, joka nimensä mukaan koostuu erittäin tiukasti rajattuihin lähikuviin julkkisten kasvoista. Toimii juuri tällaisena näyttelykokonaisuutena. Toisaalta mietin, olisivatko kuvat yhtä kiinnostavia jos ne esittäisivät sattunaisia ihmisiä, mutta toisaalta tämän sarjan viehätys perustuukin juuri siihen, että kyseessä ovat tunnetut henkilöt. (Ja mm. Steve McCurry on toki varsin hienosti todistanut, kuinka kiinnostavia potretteja satunnaisista ihmisistä saa). Osan kohdalla lähikuva ei imartele, eikä meikki aina ole ihan viimeisen päälle, mutta toisaalta kuvat eivät kuitenkaan ole ihohuokosten tasolla paljastavia kuten joskus lehtikuvien raadollisissa potreteissa. Syväterävyysalue rajoittuu silmiin ja huuliin, eivätkä hiukset enää ole tarkkoja, ei itse asiassa edes nenänpää. Huima vaikutelma.


Seuraavassa tilassa näytetään myös mallien ylävartalo. Tähän on syynsä: malleina on naiskehonrakentajia. Ei siis mitään fitness-misuja, vaan oikeasti sen kokoisia naisia, että viereisen tilan Usain Bolt näyttää ruipelolta näiden naisten rinnalla.

Kiinnostava on myös kaksoskuvien kavalkadi. Täällä jatkuu lähikuvien teema, mutta kohteena ovat tällä kertaa identtiset kaksoset. Vaikutelma on huima. Kolmosveljekset ovat kuin toistensa kopiot, ja vasta hetken kuvia tarkasteltuaan huomaa pienet erot nenissä - kyseessä ei siis ole kolme kuvaa samasta miehestä vaikka aluksi näin olisi voinut vannoa.

Erittäin hieno kokonaisuus. Vahva suositus.

Martin Schoeller
Up Close
Fotografiska 2.10.2015-7.2.2016