Kaupunkikulttuurikoti

Julia Varela: X/5.000

ARS17 nykytaiteen suurnäyttelyn teemana on digitaalinen murros: Internet ja digitaaliset palvelut. Näyttely täyttää lähes koko Kiasman ja mukana on teoksia 24 taiteilijalta (lisäksi näyttelyn online-osiossa on vielä 15 taiteilijan töitä).

Voisi kuvitella kaiken digidigi-hehkutuksen keskellä tämän näyttelyn olevan aivan viimeisen päälle ajan hermolla. Jokin vaan tökkää jo pelkässä ajatuksessa. En ole koskaan ollut innostunut vuorovaikutteisista digiteoksista, kutsuttiin niitä sitten multimediaksi tai verkkotaiteeksi. Valitettavasti näyttely alkaa juuri kuten pelkäsinkin. Teoksissa haetaan jotain mistä ei sitten kuitenkaan ihan saa kiinni, ja kävelemme Kiasman läpi melkoista vauhtia. Välillä laitetaan VR-lasit päähän ja katsellaan jotain, mihin katsojan liikkeiden pitäisi vaikuttaa. Hieman epäselväksi jää mihin liike vaikuttaa ja lopputulos tuntuu vain harvinaisen kömpelöltä VR-toteutukselta. Sama fiilis jäi Blairwitch project -henkisestä tutkimusretkikuvauksesta ja digitaalisista fantasiamaailmoista.

Hito Steyerl: Factory of the Sun

Jossain vaiheessa toisen tai kolmannen kerroksen paikkeilla alkaa kuitenkin löytyä kiinnostavia teoksia. Tykkäsin Julia Varelan kaapatuista näytöistä (X/5.000) ja Anna Uddenbergin veistoshahmoista matkalaukkuineen. Juha van Ingenin tuhat vuotta kestävä GIF-animaatio ASLAP (As Long As Possible) herätti huvittuneita mietteitä Kiasman sitoumuksesta pitää teos käynnissä mahdollisimman kauan. Jossain Kiasman varastossa siis pyörii tuhatvuotinen GIF täältä ikuisuuteen. Kuinkakohan pitkälle päästään? Ja onko Kiasmalla myös velvoite tiedottaa yleisölle kun teosta ei enää voida pitää käynnissä - kun on saavutettu "As Possible"? Hito Steyerlin Factory of the Sun -installaatio oli niin koukuttava, että sitä olisi voinut jäädä katsomaan pidemmäksikin aikaa.

Andrey Bogush: Proposal for image placement (stretched, curtain)

Andrey Bogushin teos Proposal for image placement (stretched, curtain) herättää kysymyksen kuvausluvan tarpeesta tässä näyttelyssä: mikäli näyttelyn teoksissa on käytetty netistä löytyneitä kuvia, eikö vastaavasti netistä löydetystä kuvasta tehdystä taideteoksesta otettua kuvaa saa jakaa omana teoksenaan? No, nämä kuvat kuitenkin julkaistu kuvausluvan kanssa.

Mainittakoon vielä puolustuksekseni, etten pidä itseäni minään luddiittina vaan työskentelen itsekin digitalisaation ilosanoman parissa. Jostain syystä kuitenkin ajatus digitaiteesta tökki niin että meinasi jäädä koko näyttely väliin. Onneksi on Museokortti ja eräänä päivänä sitten oli sopiva hetki piipahtaa ex tempore kiertämässä näyttely. Ehkäpä pitää vielä ottaa toinen kierros lasten kanssa ja katsoa miltä näyttely näyttää heidän näkökulmastaan!

ARS17 Hello World!
Kiasma 31.3.2017-14.1.2018

Kiasman tarjosi upean taidepläjäyksen kesän kunniaksi: korealaisen Choi Jeong Hwan Happy Together -näyttelyn. Tämä oli pääasiassa sellaista helposti lähestyttävää nykytaidetta: iloista, värikästä, hauskaa, osallistavaa. Choi yhdistelee näyttelyssä uutta ja vanhaa, korealaista ja länsimaista. Siinä missä korealaisen PSYn Gangnam style kritisoi Soulin hienostokaupunginosa Gangnamin elämänmenoa, on Choi lähtenyt kauemmaksi, Gangbukin työläiskaupunginosaan ja sen katumarkkinoiden muoviseen tarjontaan.

Osallistumaan pääsi heti näyttelyn alussa rakentamalla jotain kukanmuotoisista värikkäistä palikoista Open flower -teoksessa. Teos, joka rakentuu kun yleisö sitä rakentaa ja purkaa. Heti alkuun huomasin, että tämä näyttely olisi loistava myös lasten kanssa vierailtavaksi.

Näyttelyn varmasti kuvatuin teos on kokonaisen huoneen täyttävä Happy happy. Katosta roikkuviin naruihin on ripustettu vieriviereen värikkäitä muoviastioita ja yleisö pääsee seikkailemaan niiden keskelle. Nyt tiedän miltä tuntuu eksyä muoviviidakkoon! Suurin osa teoksesta tuli rahtina Aasiasta, mutta osan taiteilija hankki paikan päällä Kallion kirpputoreilta ja Kierrätyskeskuksesta. Oikeaa kierrätystaidetta siis.


Katossa pullisteleva kukkakristallikruunu - Flower chandelier - on ihastuttava ja rauhoittavaa katseltavaa kukkien täyttyessä ja tyhjentyessä oman rytminsä mukaan.


Hurmaava on myös Love me -teoksen pinkki possu, joka levittää siipensä kuin lentoon lähdössä. Sika, joka on vaurauden merkki toisaalla, kielletty ja likainen toisaalla. Ja nyt pinkki ja kiiltävä ja rakastettava.

Samalla kun näyttely on hauska ja muovinen, se on myös kriittinen kulutuskulttuuria ja kaiken sarjatuotantomaista muovisuutta kohtaan. Huomenna vielä ehtii - me taidetaan ottaa uusintakäynti, että lapsetkin pääsevät näkemään tämän!

Choi Jeong Hwa: Happy Together
Kiasma 22.4.-18.9.2016

Kiasmassa on esillä Brasilialaisen Ernesto Neton psykedeelisiä töitä. Kiasma esittelee työt  virkkauksena, muttei tämä nyt ainakaan suomalaiselta virkkaukselta näytä. Ennemmin ehkä jotain makrameeta. Vaan eipä menetelmällä ole niin väliä, lopputuloshan se on mikä ratkaisee. Tässä tapauksessa lopputulos täyttää Kiasman viidennen kerroksen värikkäällä, loputtomalla installaatiolla, joka on luoto juuri tätä näyttelyä varten. Kengät pois ja riippukeinuun, tai isoon majaan muun yleisön kanssa fiilistelemään, tai pienempään soppeen rauhoittumaan. Neto pyrkii luomaan tiloja, joissa voi lakata ajattelemasta. Tämä onkin jossain määrin ristiriidassa oman ajatteluni kanssa - itse kun pidän taidetta nimenomaan ajattelun virittäjänä. Kiinnostava taide on jotain sellaista, joka herättää ajatuksia.



Neton töissä on viitteitä Amazonin huni kuin -alkuperäiskansaan ja hän pyrkii tekemään huni kuin -kulttuuria tutuksi työnsä avulla. Ehkäpä siis taiteilija sittenkin haluaa jonkinlaisia ajatuksia herätellä, tämä kun on yksi niistä alkuperäiskansoista, jotka kamppailevat maaoikeuksiensa ja perinteidensä säilymisen puolesta. Alkuperäiskansojen innoittamana Neto on siirtynyt töissään luonnonmateriaalien käyttöön ja Kiasman työtkin koostuvat puuvillasta, bambusta, siemenistä jne. Hesarin haastattelu piirtää kuvan hallusinogeeneillä trippailevasta wanna-be shamaanista. Osin työt sopivat tästä saatuun ennakko-oletukseen: psykedeelisiä värejä ja muotoja, käärmeitä ja aurinkoja. Sinne vaan käärmeen kitaan musisoimaan! Osin taas herää kysymys omasta alkuperäiskansastamme: näemmekö seuraavaksi saamelaisten kulttuurista ammentavaa nykytaidetta?


Kävimme tutustumassa näyttelyyn lasten kanssa ja interaktiiviset työt sopivatkin hyvin lasten koettavaksi. Sen sijaan osa töistä on perinteisiä "ei saa koskea" -kyltein varustettuja taideteoksia, ja näiden vuorottelu tekee museokäynnistä vanhemmalle hieman haastavan: koko ajan pitää ehtiä vilkuilla onko seuraava teos nyt sellainen, johon saa mennä sisään ja koskea ja osallistua, vaiko sellainen, johon ei saa koskea. Ja sitten on vielä sellainen työ, johon saa mennä pötköttämään, mutta patjojen välisistä "ikkunoista" ei saa ryömiä viereiselle osastolle. Lapset kuitenkin pitivät näyttelystä ja ovat tottuneita siihen, ettei museossa yleensä saa koskea esineisiin. Kyllä tätä siis voi lasten kanssa koettavaksi suositella!

Älä toimi näin!

Ernesto Neto: Boa
Kiasma 4.3.-4.9.2016

Ihana Jani Leinonen herättelee taas ajatuksia niin uusien kuin vanhempienkin teosten avulla. Tottelemattomuuskoulu on sekä näyttelyn nimi, että näyttelyn keskeinen teos ja työpajojen sarja.

"The most terrible things - war, genocide, and slavery - have resulted not from disobedience, but from obedience"

Näyttely on myös katsaus Leinosen tähänastiseen tuotantoon ja sieltä löytyvät kohuteokset Ronald McDonaldin kidnappauksesta sekä Hunger King-ravintola, joka jakoi rahaa kodittomille viime kesänä Budapestissä. Mukana on myös uusi teos, joka koostuu Leinosen eri kaupunkien kerjäläisiltä ostamista kerjäyskylteistä. Avajaisissa mukana oli kaksi romanialaista kerjäläistä, mutta he eivät näköjään kuulu teokseen jatkuvasti.


Erityisen loistelias on Made in China -teossarja, joka kuvaa ikonisia brändien tunnushahmoja. Leinonen on teettänyt maalaukset Kiinassa ja myynyt ne sitten kalliilla hinnalla Suomessa. Teos ja performanssi, jolla taiteilija tienaa, ja jossa tienaaminen on osa performanssia. Kelpaisiko tämä apurahataiteen vastustajille?

Hieman osoittelevalta sen sijaan tuntui teos, jonka tekstin "näkee lukea myös Mannerheimintieltä ja Eduskuntatalolta". Vaan turhaanpa näkee, kun kansanedustajat ovat sieltä evakossa.

Näyttelyn visuaalisuus ja värikkyys sekä tutut piirroshahmot saattaisivat tehdä siitä kiinnostavan kohteen myös lasten kanssa. Ainoa teos - tai sen osa - mistä en haluaisi lasten kanssa keskustella on Elovena-tytöistä se pornotähti, joka istuu jalat levällään puuropaketin kyljessä. Tämä teos myös osoittaa kuinka Leinosen "uhreiksi" joutuneet brändit eivät voi voittaa: Raision lakimiehen lähettämä vaatimus luopua Elovena-tuotemerkin käytöstä taiteessa on kehystettynä teoksen vieressä.

Varsinainen Tottelemattomuuskoulu jäi tällä kertaa käymättä kun aikaa lounastreffeillä piti jäädä siihen lounasosuuteenkin. Onneksi on Museokortti, niin voi joku päivä palata vielä koulunpenkille katsomaan opetusvideot tottelemattomuudesta.

Jani Leinonen: Tottelemattomuuskoulu Kiasmassa 04.09.2015 - 31.01.2016