Kaupunkikulttuurikoti

Ian McEwanin Lapsen oikeus käsittelee vaikeaa aihetta: kenellä on oikeus päättää hoidosta kieltäytymisestä kun potilas on alaikäinen? Kirjan päähenkilö on tuomari, joka joutuu tämän päätöksen tekemään. Kyseessä on lähes täysi-ikäinen Jehovan todistaja, joka haluaa kieltäytyä verensiirrosta uskonnollisista syistä. Sairaala hakee lupaa hoitaa potilasta tämän omasta ja vanhempien pyynnöistä huolimatta. Leukemiapotilaalle verensiirrosta kieltäytyminen voi olla kohtalokasta. Seurakunnan vanhimmat vierailevat sairaalassa varmistamassa, etteivät potilas tai hänen vanhempansa lipsu Jehovan tieltä vaan kulkevat kirkasotsaisina kohti kuolemaa. Voiko oikeus tässä päättää, että lapsen etu on joutua seurakunnan hylkäämäksi - säilyä hengissä, mutta menettää se yhteisö, johon on koko elämänsä kuulunut?

Itse tarina kertoo kuitenkin enemmän tuomarista ja hänen omasta aviokriisistään, johon leukemiapotilaan kohtalo nivoutuu. Avioliitossa on kyse toisenlaisesta kysymyksestä: saako mies luvan käydä vieraissa kun naista ei haluta? Voiko mies edes ehdottaa tällaista vaimolleen? Ja pitääkö vaimon silloin vastata ja kertoa miksi ei haluta?

"Joko sinulla on se suhde?" Fiona kysyi hiljaa.
...
"Jos nimittäin on, niin haluan että pakkaat laukkusi ja lähdet nyt saman tien."
Itsetuhoinen, harkitsematon siirto, tornin vaihtaminen ratsuun, täysin järjetöntä, mutta takaisin sitä ei saanut. Jos Jack jäisi, se olisi nöyryytys, jos lähtisi, edessä olisi pohjaton kuilu.

Parisataasivuinen kirja tuntuu lyhyeltä näin isojen teemojen käsittelyyn. Kirjan luettua jäi tunne, että tässä saatiin vasta pintaraapaisu näihin asioihin ja mielellään olisi lukenut enemmänkin. Sujuvaa tekstiä toki oli tämäkin ja ymmärrettävästi nostettu Hesarin vuoden 2015 parhaat kirjat -listalle. Kirja kuvaa myös hyvin brittiläistä yläluokkaista elämää. Yleensä kotimaista kirjallisuutta lukevalle tämä oli hauskaa vaihtelua.

Ian McEwan: Lapsen oikeus
Otava 2015