Kaupunkikulttuurikoti

Ympäri ämpäri on lapsille suunnattua nykysirkusta. Esitys kertoo pienestä sirkusseurueesta ja sen kiertue-elämästä. Esiintyjinä ovat Kalle Lehto ja Susanna Liinamaa, ja musiikista vastaavat Ben Rogers sekä Sami Tammela. Esitykseen mahtuu jongleerausta, tanssia, akrobatiaa ja saippuakuplia. Ja ilmapallonnielijä. Ja apina ja banaani. Tosin yleisön joukosta valistetaan heti esityksen aluksi, ettei se kyllä mikään oikea banaani ole, vaan banaaniksi pukeutunut mies. Koska sen JALAT näkyy!

Apina ja banaani olivat myös meidän pienempien suosikki, vaikka aluksi vähän jännittikin eikö esityksessä ole muuta kuin kitaraa soittava apina. Banaania jahtaava apina sai kuitenkin yleisön vääntelehtimään naurusta ja vielä kotimatkalla mietittiin miten se banaani käänsi sitä silmälasien lippaa siinä lopussa. Ennen esitystä lapset pohtivat, ettei tässä esityksessä varmaan ole eläimiä kun ollaan Suomessa. Niin vaan lavalle ilmestyi apinan lisäksi heppoja, elefantteja ja käärme. Aikuiskatsojaa nauratti poistuessa bongattu keppihevosparkki salin ulkopuolella. Ja aika moni muukin kohta esityksessä! Silloinkin kun ei naurattanut oli hymy huulilla, tämä oli sellainen hyvän mielen esitys: taitavaa, hauskaa, tyylikästä.

Race Horse Company on tuttu Suvilahden White Nights -kabareesta. Siinä missä kabareen kaikkia osia ei missään nimessä voi sanoa lapsille sopiviksi, voi tämän lapsille suunnatun esityksen kaikkia osia kyllä hyvinkin sanoa aikuisille sopiviksi. Itse asiassa yleisössä oli aika monta aikuista, joilla ei edes näön vuoksi ollut lapsia mukana. Tässä esityksessä oli mukana kabareista tutuksi tullut hieman kajahtanut hyvä meininki, hyvällä musiikilla säestettynä. Musiikki on tätä esitystä varten sävelletty.

Race Horse Company: Ympäri ämpäri
Uuden sirkuksen keskus Cirko
15.-18.9.2016
(kuva: RHC)

Kulutuskriittinen sirkusta, tanssia ja teatteria yhdistelevä Tomusta -näytös ilahduttaa pääsiäistä kaupungissa viettäviä Suvilahdessa. Esityksen hieno lavastus koostuu roskasta (osin tosin taisi olla myös sirkuskoulun löytötavaralaatikosta!) ja erityisen hyvin on onnistuttu puvustuksessa ja maskeerauksessa. 


Esitys alkaa kahviosta, jossa kuulemme taustatarinan esiintyjien istuessa häkissä. Siitä siirrytään katsomoon. Lavalla tapahtuu paljon: tanssia, akrobatiaa, jongleerausta ja nuorallakävelyä. Esiintyjiä on paljon ja osa tarttuu välillä soittimiinkin. Kokonaisuus pysyy kuitenkin hyvin hanskassa ja näyttää hallitulta. Ainoa kysymys herää esiintyjien sukupuolijakaumasta: parinkymmenen hengen porukassa on mukana kaksi (2) miestä. Samaa ihmettelimme viime kevään sirkuskoulunäytöksissä: mitä vanhemmista lapsista on kyse, sitä vähemmän joukossa on poikia. Miksi sirkus on "tyttöjen laji"? Eräs tuttu jopa totesi, että heillä molemmat lapset ovat vielä sirkuskoulussa, mutta pian he ottavat pojan sieltä pois ja laittavat jalkapallotreeneihin. Että miksiköhän häh ja mitä en nyt ole ymmärtänyt?


Toisen näytöksen loppupuolella kaivetaan esiin hyppynarut ja hetkeksi aikaa iskee vaivaantuneisuus. Viime kevään oppilasnäytösten yllätys tuli nimittäin juuri hyppynaruosioista: sirkuskoululaiset esittivät lavalla perushyppynaruhyppyjä ja tällaiselle vanhemman polven edustajalle heräsi vain kysymys eivätkö nykylapset enää hyppää välitunneilla narua? Meidän lapsuudessamme koulun pihalla hypättiin narua monella narulla ja tehtiin vaikka mitä temppuja - tarvitaanko nykyään sirkuskoulua hyppynarun hyppäämiseen? Vaan nyt oli vuorossa naruhyppelyn edistyneempi osio ja samalla selvisi, että perushypytkin ovat vain välietappi ennen voltteja hyppynarun kanssa. Ja mitä kaikkea muuta siellä lavalla tapahtuikaan!


Pienille seuralaisille parasta oli ensimmäisen näytöksen aikana tehty havainto: esiintyjien joukossa on kaksi sirkuskoulun opea! Tai ehkä opeja on enemmänkin, mutta erityisesti kaksi ja näytöksen jälkeen kotiin kävellessämme ensimmäinen kommentti olikin: "Täytyy muistuttaa Karkkia ja Fannia, et oli tosi hieno esitys!" Muuten lapsille mieleenpainuvinta oli "se kun tuli se punainen valojuttu, missä se tyttö kiipeili siinä tangossa". Myös hyppynaruesitys sai kiitosta. Pienin katsojista muisti erityisesti "sen nuorallakävelyjutun, missä oli hyvä musiikki ja sit ne kauniisti käveli siinä".

Esitys sopiikin koko perheelle ja 4- ja 6-vuotiaat katsojat jaksoivat innostuneena koko esityksen. Katsomo sen sijaan ei sovi koko perheelle. Taaemmilla riveillä joka toinen rivi on samassa tasossa edeltävän kanssa, eikä niiltä näe aikuinenkaan, mutta edes tasoerolla varustetuilta istuimilta pienemmät eivät näe lavan tapahtumia. Lapset seisoivatkin ensimmäisen näytöksen ajan penkkirivien vieressä. Toisen näytöksen ajaksi lapset saivat luvan mennä istumaan ensimmäisen penkkirivin eteen, joten ehkä seuraaviin näytöksiin voisi varata pienimmille istuintyynyjä lattialle?

Erityiset kiitokset kahvilan varustamisesta näytöksen teeman mukaisesti: popcornit tarjoiltiin kangaspusseista ja mehu laseista. Toivottavasti tämä käytäntö jatkuu muissakin näytöksissä! Eikä haittaa vaikka tällainen käytäntö leviäisi laajemmallekin.

Tomusta
Circus Helsinki
25.3.2016 klo 18.00 LOPPUUNMYYTY
26.3.2016 klo 18.00
27.3.2016 klo 18.00

Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Matkalla tarjoaa viihdettä koko perheelle. Tänä vuonna onneksi oltiin sen verran ajoissa, että ylipäätään saatiin liput. Uuden vuoden puolelle meni silti ensimmäinen sopiva näytös, johon lippuja vielä sai. Ei sentään jääty ilman lippuja kuten viime vuonna.

Esitys "Matkalla" kuvaa väsähtäneen joulupukin matkaa halki maiden ja maanosien. Venäläinen autokorjaamo olisi hauska, jollei herättäisi muistoja vastaavista kokemuksista Venäjällä... Esityksen suloisin esiintyjä kuoriutuu munasta jonglööraavien riikinkukkojen iloksi. Turkkilainen kebab-yrittäjä pyörittää pitsaa ja vaimoa, sekä stereotypioita. Huippua on sikojen tankotanssi, jonka mainosvalot aukeavat ehkä paremmin varttuneemmalle yleisölle. Monessa muussakin numerossa osa esityksestä on selkeästi aikuisille suunnattu, mutta hyvin lapsetkin viihtyivät. Sialle annettu sinappihuntu nauratti aikuista, mutta lapsia nauratti enemmän uunia karkuun lähtenyt sika.

4-vuotiaan suosikki oli ilmassa pyöräilevä joulupukki. Siis juuri se numero, jonka kohdalla äiti mietti oliko tässä nyt mitään ihmeellistä. Äidin suosikkeja olivat akrobaatit - pitkäkyntinen käsilläänseisoja ja kultavanteiden kanssa ilmassa leijuva taiteilija. Siinä missä äiti ihmetteli partaansa kiskovan juutalaisen ja palestiinalaisen(?) yhteisesitystä, oli 6-vuotiaan mielestä parasta "ne miehet, joiden parta kasvoi".

Esityksessä on siis todella jokaiselle jotakin. Osin tämä tekee näytöksestä pitkäveteisen kun kaikki numerot eivät aukea aikuiselle katsojalle tai muuten tuntuvat täyteainekselta. Puoliajan jälkeen pari riviä taaempaa kuuluikin aikuisen miehen möreä ääni: "tää on tylsää". No, ei nyt sentään tylsää ja suurimmaksi osaksi hauskaa, viihdyttävää, taidokasta ja hienoa.

Lavastus on kekseliäs ja Joona Pettersonin videoprojektoreilla saadaan äkkiä katsoja mukaan kun vaihdetaan maata matkan edetessä. Maria Uusitalon puvustus on hieno ja vaihtaa tunnelmaa numerosta toiseen. Seinällä soittava liveorkesteri kruunaa esityksen.

Kyllä me ens vuonna yritetään taas muistaa hommata liput ajoissa!

Tanssiteatteri Hurjaruuth: Talvisirkus Matkalla
Kaapelitehtaan Pannuhallissa 5.11.2015-10.1.2016

Race Horse Companyn jo perinteinen, eli toista vuotta Suvilahden Kattilahallissa pyörivä White Nights -kabaree ihastuttaa ja hämmentää. RHC:n pojat jatkavat samalla linjalla kuin viime vuonnakin: loistava meno, poikamaista kohellusta, pilkettä silmäkulmassa - ja taiturimaisia esityksiä. Vierailevina tähtinä tänä vuonna Håvve Fjell, Princess Tweedle Needle Berliinistä, nuorallatanssija Natalie Good Kaliforniasta, sekä shown juontaja Bastard Keith suoraan New Yorkista.


Rony Hämäläinen sai ensimmäiset aplodit saatuaan röökin palamaan, mutta kyllä renkaan kanssa taiturointi kirvoitti aika paljon kovemmat aplodit. Loistava esitys - niin puvustuksen, meikin, rekvisiitan kuin akrobatian ja valaistuksenkin osalta.

Princess Tweedle Needle ja Håvve Fjell vetivät esityksen, jota ei ihan kaikilta osin pystynyt katsomaan. Neuloja, tulta, nauloja, verta - ja kahteen otteeseen. Loistavia esiintyjiä ja visuaalisestikin upea show. Mutta ei sitä naulaa pidä nenään tunkea!

RHC:n pojilla oli upeita härveleitä ja hienosti koko jengi käytössä härveleiden pyörittämiseen. Rauli Kosonen oli jättänyt viime vuoden hämmentävän elmukelmuosion pois, ja tyytyi vain esittelemään loistavaa akrobatiaa. Joka jatkui. Ja jatkui. Ja jaksaako se muka oikeesti vieläkin?!

Oma suosikkini oli kuitenkin Kalle Lehto, jolla oli niin hyvä meno päällä jongleeraushommissa, ettei pallojen putoaminen välillä haitannut ollenkaan. Itse asiassa sitä odotti, koska yleisö sai niin kuumia katseita palloja poimivalta esiintyjältä, eikä lopulta ollut ihan varmaa kuuluiko se jopa esitykseen.


Kattilahalli on sisustettu rennoksi hengailutilaksi ja tarjolla on pientä purtavaa sekä tietenkin alkoholijuomia. Kannattaa tulla ajoissa nauttimaan tunnelmasta. Vinkki: esitys alkaa samassa tilassa, joten kannattaa asemoitua niin, että näkee ensimmäisen härvelin. Esitys jatkuu lavalla, palaa takaisin salin puolelle, kiipeää väliajalla parvelle ja jatkaa taas salin ja näyttämön välillä vaihdellen. Yleisölläkään ei siis pääse peppu puutumaan. Ja pepusta puheenollen: siitä on puhe. Tarkemmin sanottuna sen nuolemisesta. Ja fistaamisesta. Bastard Keith yrittää järkyttää, mutta jos tällainen keski-ikäinen perheenäiti lähinnä miettii onko pojalle näissä asioissa jotain erityisen jännää, niin ehkei tämä keskivertokatsojaa kovasti kohauta.


Bastard Keithillä onkin kova työ juontajana kun muistissa on vielä viime vuoden upea Sophia Urista. Laulajana ja esiintyjänä Bastard Keith kyllä loistaa, mutta jutut eivät ihan lämmittäneet yleisöä. Bastard Keith -parka olikin jo saanutkin huomata, ettei suomalainen yleisö lähde esityksessä mukaan ihan samalla lailla kuin newyorkilainen. Hauskinta hänen esiintymisessään olikin suomalaisen yleisön armoton pilkkaaminen. Voisikin todeta, että illan heikoin lenkki oli yleisö. Puolustukseksemme on todettava, ettei katsomo ollut ihan täynnä. Tämän ongelman voisi siis vielä korjata myöhempiin esityksiin!

Race Horse Company: White Nights 2015
Suvilahti Kattilahalli
Tue-Sun 2.-20.12. at 19.00