Joululahjaostoksilla oleva Carol (Cate Blanchett) etsii tyttärelleen joululahjaa ja unohtaa hansikkaansa leluosaston tiskille, josta myyjätär Therese (Rooney Mara) ne huomaa ja toimittaa omistajalleen. Tästä kohtauksesta saa alkunsa naisten välinen ystävyys, joka syvenee rakkaudeksi. Siinä sivussa selviää, ettei Therese ole kovin onnellinen poikaystävänsä kanssa ja Carol puolestaan on eroamassa miehestään. Carolilla kuitenkin on tytär, eikä mies halua antaa tytärtä äidilleen kun ei äiti kerran halua häntä. Tapahtuma-aikaan 1950-luvulla ilmeisesti "moraaliton käytös" (eli naissuhteet) oikeuttivat viemään lapselta oikeuden tavata äitiään. Carol pakenee tilannetta Theresen kanssa, mutta naiset jäävät kiinni ja Carol yrittää katkaista välit Thereseen saadakseen tapaamisoikeuden tyttäreensä.

Elokuva etenee unenomaisesti vähäisen dialogin ja pienten eleiden varassa. Enemmän on katseissa, eikä katsoja aina huomaa niitäkään, yllättyy vaan kun Carol yht'äkkiä pyytää Thereseä luokseen ja tämä siihen suostuu. Elokuvan tunnelma oli todella intensiivinen ja siihen jäi kiinni pitkäksi aikaa leffan jälkeen. Lavastus ja puvustus vievät elokuvan 1950-luvun New Yorkiin erittäin onnistuneesti.

Hieman häiritsevältä tuntui vanhemman yläluokkaisen naisen kiinnostus nuorta myyjätärtä kohtaan, mutta elokuvan edetessä tunne katoaa kun selviää, ettei vähän eksyneen oloinen ja epävarma Therese ehkä niin epävarma olekaan. Carolin miehen tuska sai miettimään onko miehelle lopulta kovempi paikka jos vaimo lähtee toisen naisen matkaan kuin olisi suhde toiseen mieheen? Leffan herättämistä ajatuksista tärkein liittyi kuitenkin loppuratkaisuun, joten nyt ei kannata lukea pitemmälle jos aikoo vielä käydä leffan katsomassa. Lopussa Carol nimittäin toteaa, että mies voi pitää lapsen - hän ei voi elää valheessa, eli yksin ilman naissuhteita. Tämä tuntui aika hurjalta valinnalta! En voi itse kuvitella tilannetta, jossa olisin valmis luopumaan lasteni huoltajuudesta parisuhteen vuoksi. Tietenkin asiaa on vaikea arvioida kun ei ole joutunut elämään "luontonsa vastaisesti", mutta tässä elokuvassa Carolinkaan ei tarvinnut elää miehen kanssa, jota ei halunnut - olisi vaan pitänyt pitäytyä parisuhteista. Toki Carolkin asetti huoltajuuskiistasta luopumisen ehdoksi tapaamisoikeuden lapseensa ja ehkä kyseessä olikin äidin suuri rakkaus lapseen: lapsen edun mukaista ei ole vanhempien riitely, varsinkaan oikeuteen meneminen. Vaikea tilanne.

Miten paljon yhteiskunta on muuttunut yhden ihmisiän aikana - ja toisaalta, Suomessakin kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, joka vaatii, että naisparien lapsilla olisi yhtäläinen oikeus molempiin vanhempiinsa kuin heteroparien lapsilla. Käykääpä allekirjoittamassa, että meidän lapsistamme tämä nykyinen tilanne vaikuttaisi joskus uskomattomalta historian älyttömyydeltä. Niin, ja käykää katsomassa tämä elokuva, jos ette vielä ole ehtineet!

Carol
Ohjaus: Todd Haynes
Iso-Britannia/USA 2015